perjantai 17. kesäkuuta 2016

Kvinoapizza



Pelkään aina että mun lempibloggarit lopettaa sivustonsa ja multa jää kaikki hyvät ohjeet ottamatta talteen.


Siksipä tässä yksi hyvä ruokapäivitys ruoasta mikä onnistui minultakin.


 



Kvinoapizza, tomaatilla, herkkusienillä ja aurajuustolla





Pizzapohja

2 dl kvinoaa (150 g)
n. 1/2 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä
1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa


1rkl psylliumia

Kaikki alkaa siitä, että kvinoa laitetaan likoamaan veteen yön yli.


Sen jälkeen huuhtele kvinoa ja laita se blenderiin muiden aineiden kanssa ja pyöräytä parisen minuuttia.


Koostumuksen pitäisi  muistuttaa paksua lettutaikinaa.


Öljyä leivinpaperi, jotta pohjan kääntäminen tapahtuu mahdollisimman vaivattomasti.


Taikina levitetään leivinpaperille ja paistetaan 200C 10 minuuttia. Sen jälkeen ulos uunista ja pohjan kääntö (kaksi lastaa toimii). Paistuneelle puolelle laitetaan ainekset ja paistetaan 5 minuuttia lisää.


 



Tomaattikastike

n. 10 aurinkokuivattua tomaattia
2 pehmeää taatelia
1 tl tomaattipyrettä
hieman vettä

Kaikki ainekset vedetään blenderissä sileäksi.









Päälle laitoin herkkusieniä, tomaattia, aurajuustoa ja juustoraastetta.


Oli oikeasti hyvää pitsaa, uskallan tehdä uudemmankin kerran, kunhan muistaa suunnitella sen vaan hyvissä ajoin, että kvinoa ehtii olla yön yli vedessä.

Pusss

Noora


Kesää odotellen





 
Mennyt luvattoman kauan kun olen mitään tänne kirjoittanut, mutta uusi työ imee kaikki mehut, eikä jaksa enää iltaisin tietokonetta aukaista, että jonkun jutun saisi kirjoitettua talteen.
 
Leevi pääsi alakoulun kunnialla läpi ja siirtyy syksyllä Juhani Ahoon yläkoulun puolelle.  Jossakin vaiheessa siitä pienestä ihmisestä on kasvanut reilu 170 cm pitkä nuorukainen. Voin luvata että itku tulee sinä päivänä kun hän kasvaa minusta ohi.
Ei mene enää montaa kuukautta siihen.
Koulu kun loppui, molemmat pojat lähtivät klo 12 aikaan tivoliin ja tulivat vasta illalla yhdeksän aikaan kotiin. Taisi olla mieluinen lomanaloitustapa.
Minua nuihin vekottimiin ei saa kirveelläkään. Just tuumin tässä yksi ilta kun mietin, että miten vaarallista pyöräilykin on alamäkeen niin alkoi huimaamaan.
Mitä se sitten olisi jos menisin possujunaan. En uskalla en.
 
Toukokuussa sain uuden kummitytön Iisa Elisabethin. Ristiäiset oli tunnelmalliset ja vauhdikkaat.
Hieman hihitytti kun lapset kävivät vuoron perään dippailemassa sormiaan kastevedessä ja hörppäsivät siitä vettä suuhunsa. Peppi tapansa mukaan halusi olla sylissä ja jostain kumman syystä hän päätti että nimenantotilaisuus on ok-hetki nuolla äidin kasvoja. Siinä vaiheessa meinasi pokka pettää kunnolla.
 
Biitsikausi korkattiin tänä vuonna toukokuun alussa. Ensimmäiset pelit pelattiin sukat jalassa. Onneksi nyt meille on aurinkokin näyttäytynyt niin on vaatteita saatu vähemmälle.
Hurjina tyttöinä innostuttiin niin, että ilmoittauduttiin Leppävirralle Soisalon biitsiturnaukseen. Minä ja Teija osallistutaan Kuumat Puumat-nimellä ja Maarit ja Iina osallistuu Kappelin Pimut nimellä.


Viime tiistaina Wänäri Cowboys oli antamassa Iisalmessa beachvolley-koulutusta, jossa ymmärrettiin kuinka pihalla me pelaamisesta oikeasti oltiin.
Tiivis parituntinen antoi hyvän kipinän ja heti keskiviikkona oltiin kisaporukoilla harjoittelemassa juuri opittuja kuvioita.
Onneksi tässä on vielä kuukausi aikaa treenata, koska tosihan on, että me ollaan ihan paskoja.
Kuumat puumat ja Kappelin Pimut pelipaussilla
Maarit, Iina, Noora ja Teija
 
Kultavaskooli lähestyy myös. Vielä kolme viikkoa ja keula lähtee kohti Rovaniemeä.
Tänä vuonna pelataa vähän eri kokoonpanolla. Yksi joutui luopumaan leikistä ennen kuin se alkoikaan, mutta ensi vuonna sitten hän taas tulee mukaan.

 
Salo-volley on tälle vuodelle myös Check. Toiseksi viimeinen heinäkuun viikonloppu ajetaan sitten taas ihan toiseen suuntaan 7 tuntia. Pudotan lapset matkalla Jämsänkoskelle anoppilaan ja jatkan siitä vielä Saloon asti.
 
Mitäs muita suunnitelmia olikaan? Ai niin, syyskuussa Miia lentää Seattlesta eurooppaan ja mennän Tarun kanssa moikkaamaan häntä Pariisiin.
En tosin usko että matka toteutuu, etten kuin olen siellä. Lentoliput on ostettu, mutta jotenkin mulla on sellainen tunne että tässä on vielä monta muttaa matkassa.
Minä ja Miia
Tämän on vaan pakko onnistua. Viimeksi ollaan oltu yksissä ehkä kuusi vuotta sitten?

Minä, Miia ja Taru


 
Jep, ja Iina täyttää 30-vuotta vuoden loppupuolella. Hänellä oli toiveena lähteä Irlantiin pubikierrokselle. Ehkäpä suuntaamme sinne lopummasta vuotta.
 
 
Kesä toi mukanaan myös luopumista. Pitkäaikainen koiraystävämme Pate lähti 13,5-vuoden iässä vihreämmille niityille.
  


 

Näillä tiedoilla taas hetken eteenpäin.
 
Pussss
 
Noora

torstai 25. helmikuuta 2016

Kesän kohokohta






Minusta on mahtavaa, että kun heinäkuussa oleva Kultavaskooli on ohi on jo seuraavalle vuodelle hotellit varattu ja koko vuosi on mukavaa odottamista.

Kesän kohokohta on ehdottomasti Rovaniemellä järjestettävä kultavaskooli, missä pääsee perjataista sunnuntaihin pelaamaan lentopalloa niin paljon että tuntuu varmasti koko kropassa.

Vaskooli on aina viikko juhannuksen jälkeen, eli tänä vuonna se ajoittuu  pe 1.7- su 3.7.

Me tietenkin fiksuina likkoina lähdemme sinne jo torstaina, että ennättää hyvin jalkoja lepuuttaa (juujuu) sekä katsastaa Rovaniemeä vähän tarkemmin, muutenkin kuin verkkahousut jalassa ja hiki kainalossa.

Auto pakattu, ei taida mahtua enää hernekään lisäksi


 

Meidän joukkue pelasi viime vuonna nimellä Sussun Tukijat, jokainen voi kääntää nimen sitten mieleisekseen. Porukka pysyy tällekin vuodelle samana, joten tietää että a-luokan seura on mukana ö-luokan juttuineen.


 




Torstaipäivä ja ensimmäinen kohde. Jätettiin matkalla jälkeemme Oluset-esitteitä.

Illalla tukka letille ja mekko päälle.

Serkku, serkumpi, serkuin.
Soile, minä ja Susanna.

Pelipaikalla ilveilyä ketun kanssa. Toiveena oli saada ensi kesälle kisamaksut ilmaiseksi. Ei saatu.

Sussun Tukijat
Teija, Satu-Mari, Maarit, Lea (Lyyli), Susanna, Soile ja Noora

Pelipäivän jälkeen oli toooooooodellla kipeät jalat. Saatiin nostaa ne seinälle leppuuttamaan.

Bemarimme, tuo tilaihme kuljetti koko joukkueen kerralla pelipaikoille. Kaksi kulki aina kaljoineen peräkontissa.

Satu-Mari ja Susanna kontissa



En tiedä kuka se oli joka sai kutsun kakkoseen ja keneltä,
 mutta tuntui, että sen jälkeen kakkosia oli joka kulmalla.




Peli-iltoina ei sitten jaksettukaan käydä muualla kuin syömässä ja sieltä suoraan nukkumaan. Liian rankkoja näin vanhoille nuo reissut.

Alla kuitenkin muutama kuva torstai-illalta kun jaksettiin käydä karaokea laulamassa.



Teija, minä ja Lyyli



Minä, Susanna ja Teija. Aina täytyy ottaa kaverikuvia.



Ilta jatkui sitten kakkoskerroksen huoneessa kaksisataajotakin.


Maarit, Teija, Soile ja minä (kaunis on ilme), Satu-Mari, Kalle ja Lyyli








Pelit pelattiin ja kukaan ei tainnut edes muistaa monensiako oltiin. Oli vaan niin kivaa olla yhdessä ja pelailla. Sunnuntaina kotimatka saattoi alkaa ja vuoden 2016 Kultavaskoolia pystyi jo alkaa odottamaan.

Kotimatkalla ja kuski on virkeimmästä päästä






Mitäs reissuja tänä kesänä pääsisi tekemään ja millä porukalla?




Pussss  Noora

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Raakalakritsipallot



Kun tekee mieli jotain hyvää, kokeilepa seuraavaa:

Taikina

Taateleita (kivet pois) 15 kpl
1 rkl kookosöljyä
4 tl lakritsijauhetta
1 rkl kookosjauhoja
1 tl aito vaniljaa

Kuorrute

1,5 tl raakakaakaojauhetta
1,5 tl lakritsijauhetta

Laita taikina-ainekset monitoimikoneessa sekaisin. (tässä vaiheessa menee hermot, kun mikään kone ei ole tarpeeksi tehokas ja joudut taikinaa nostelemaan taikinaa lusikalla vähänväliä)
Tee valmiista taikinasta pieniä palloja.
Pyörittele ne kuorutteessa.
Laita pakkaseen hetkeksi.
Syö. Syö kaikki. Sitten tekee mieli vielä lisää.

Mä olen niin ylpeä näistä mun kuvista. Näyttää todella hienoille. Mutta oikeasti, hyvää oli!

maanantai 11. tammikuuta 2016

Berliini



 

 

 

 

Saako vaan huokailla? Oli muuten mahdottoman hyvä reissu.

Tehtiin tuossa reilu kuukausi sitten Susannan kanssa päätös että nyt tai ei koskaan, ja varattiin liput Saksaan Berliiniin katsomaan lentopallon Olympiakarsintoja.  Hetki sen jälkeen Iina ilmoitti, että hyppää Rebekan kanssa jousille ja saatiin mahtava tyttönelikko reissuun.
 
 

En ole ikinä ollut tuommoisella reissulla, missä nokankoputtamista ei tule kertaakaan ja kaikki vaan luistaa juuri niin kuin pitääkin.

Ensimmäiseksi kun saavuttiin Tegelin lentokentälle, hieman tutkailemaan mistä päästäisiin näppärimmin hotellille. Seuraamaan TXL-kylttejä ja ostamaan lippu. Maksoi huimat 2,70 €, jolla pääsi hotellin viereen. Yövyimme Park Inn Radisson Blue hotellissa, mikä oli huiman korkea hotelli siinä kuuluisan tv-tornin vieressä. Samassa talossa muun muassa Primark, missä minunkin rahapussilla sai shoppailtua muutamat vaatteet.

The tv-tower ikuistettuna meidän huoneesta
 

Huonetta ei tietenkään heti saanut, koska varaus alkoi vasta klo 15, mutta lisähintaan saimme mahdollisuuden saada huone heti ja hieman korkeammalta. Tartuimme tarjoukseen, koska vaatteet piti päästä vaihtamaan ja kaunistautumaan kisoja varten. Hurjaa, huone oli sitten kerroksessa 34. Onneksi ei paljon korkeanpaikankammo vaivannut. Voin vaan kertoa, että korkealla oltiin.

Ihana parisänky mulle ja Susannalle kera ”avovessa ja avosuihku”. Mutta hei, ne on pikku seikkoja ja kaiken kanssa pärjää kun asenne on kohdallaan.

Nopeasti maalattiin Suomen liput poskiimme ja kisavaatteet päälle. Suunnistimme metroasemalle ja hyppäsimme metroon mikä suuntasi asemalle mikä muistutti Edelweissiä.

Siitä olikin sellainen luikaus kisapaikalle ja huuma oli käsin kosketeltavissa.

Ei vitsit mikä fiilis kun maammelaulu alkoi soimaan ja maajoukkueen miehet juoksivat kentälle. Taisimme huutaa äänemme käheiksi. Peli ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisimme toivoneet, mutta ei se haitannutkaan.

Pelin jälkeen tietenkin kentän vierelle ja bongailemaan pelaajia ja pyytämään heitä kuviin meidän kanssa. Tämän tietenkin olisi voinut hoitaa fiksumminkin, näin jälkeenpäin mietittynä, mutta ei siinä tohkeissaan hoksannut että vähäisempikin ääni olisi riittänyt. Nättiä kuvia saatiin eikös juu?
 



 
 
 
Kisapaikan vieressä oli Meta ravintola, jossa ilmainen wifi. Siellä tuli istuttua ennen peliä hetkisen ajan.

Tuo ravintola tuli myös muina iltoina tutuksi. Sieltä sai juomien lisäksi myös ruokaakin, mikä oli siihen hintaan ihan kohtuullista.

Suomen faneille oli varattu oma ravintola Hoff Brau, missä soitti mm Anssi Kela illalla keikan. Tuonkin ravintolan palveluita käytettiin ihan kiitettävästi. Siellä myös näytettiin junnuleijonien kultaottelu.

Yhtenä iltana saimme seuraksemme norjalaisen kaksikon, jotka yritimme saada sanomaan, että norjan hiihtomaajoukkue käyttää dopingia ja taisimme sopia kalastusreissustakin Norjaan. Taisimme harjoitella myös jodlaamista ja kaikkia muita yhtä hyödyllisiä taitoja. Saimme seuraksemme myös Lauri Nurksen näköisen miehen ja hänen kaverinsa joiden kanssa vietimmekin sitten loppu illan nauraen.

Viimeisenä aamuna aikaisin ylös ja kävelemään. Käytiin Berliinin muuria katsomassa. Olihan se hieno. Ja pitkä.

Ja sen perässä oli Pirates niminen ravintola. Sieltä sai hyvää Irish Coffeeta.

Iina ja Rebekka ajelivat turistibussilla ja saivat hyviä kuvia kaikista paikoista jotka piti vaan nähdä. Minä ja Susanna hypättiin metroon ja noustiin asemalla, minkä nimi kuulosti hyvälle. Siitä sitten apostolinkyydillä eteenpäin. Käytiin katsomassa mm juutalaismuseo. Liput sisään maksoi 6 €, kun hoksasi näyttää matkalippua.

 

Pelit yhtenäkään päivänä ei Suomen osalta mennyt kovin hyvin, mutta ei se jäänyt ainakaan kannustuksesta kiinni.

Mahtavia muistoja joiden voimalla mennään arjessa taas hetki eteenpäin.

 

Minnekäs seuraavan reissun tekisi?

 




 
Pussss Noora

perjantai 18. joulukuuta 2015

DIY joulutähti


Tänään tein jotain sellaista jota en olisi ihan hetkeen uskonut tekeväni.

Askartelin. Ihan itse. Alusta loppuun, ja hyvä tuli!

 

Tähän pystyy kuka vain.
 
Helppo, halpa ja nopea. Testattu myös toimiston pojilla. Hekin saivat joulutähdet kasaan.
 
Tarvikkeet:
6 kpl A4 paperiarkkia
sakset
Teippiä
Nitoja
(reijitin ja lankaa)
 
Taita a4-kokoinen paperi vasemmalta oikealle.
Näitä tehdään kaiken kaikkiaan 6.

Taita vielä toiseen kertaan kolmioksi. (Alas jää ylimääräinen lerpake)
Huono kuva kun tämä on sivuttain.

Leikkaa alaosa pois ja  jätä pelkkä kolmio. Huom oikea sivu kiinteä, vasemmalla aukko.

Leikkaa oikealta vasemmalle neljästä kohtaa melkein päätyyn asti viillot.

Aukaise työ. Sen pitäisi näyttää suunnilleen tältä.

Teippaa keskimmäiset yhteen. Tämän jälkeen käännä työ.


Tämän jälkeen laita teipillä seuraavat yhteen. Käännä työ. (se käännetään joka kierros)

Taas seuraavat teipillä yhteen ja käännä työ.

Vielä seuraavat yhteen ja käännä työ. Vielä reunimmaisetkin yhteen.

Valmiit sakarat nidotaan niiden keskikohdasta toisiinsa yhteen.

Tässä kuvaa miten on nidottu.

Lopuksi vielä kaikki keskeltä niitillä yhteen.

Tadaa! Joulutähti on syntynyt.
Tee reijittimellä reikä ja laita vaikka villalankaa.
Tähti on valmi ja voit laittaa sen vaikka ikkunaan.



Iloista joulunodotusta kaikille

Pusss


Noora

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Viikko ilman iskää on yhtä ravia


 
Kun maanantaina sain tietää, että työni jatkuvat suuntasin työpäivän jälkeen suoraan salille tekemään uuden sopimuksen vuodeksi.
Tein hyvät salitreenit, siitä suihkuun ja vaatteet päälle.
Kotona kaikki odottivatkin jo autossa ja lähdimme yhdessä juhlistamaan tilannetta Rossoon.
En muistakaan milloin viimeksi olisimme istuneet koko perhe ravintolassa rennosti, hyvää ruokaa syöden ja kaikilla oli silminnähden mukavaa.
Miten harvoin sitä tuleekaan poikien kanssa enää tehtyä asioita.
 
 
Peppi Rossossa
 
Parituntinen hyvän ruoan ja seuran äärellä meni nopeasti ja kotiin oli mukava lähteä taas koko porukalla hengailemaan.
Jannen oli pitänyt lähteä jo aamusta jonnekin etelään, mutta minun onnekseni hän sai jäätyä vielä yhdeksi päiväksi kotiin.
Tuki nimittäin tuolle päivälle tuli tarpeen. Ajatukset harhailivat ja itku oli herkässä.
Se, vaikka itse saikin töihin jäädä ei tuntunut yhtään niin hyvälle, koska tiesi, että moni joutui lähtemään.
 
 
 

 

Ne viikot kun saa itsekseen touhuta kaiken, ovat aikalailla aikaa vastaan juoksemista.
*Tämä teksti tulee lukea niin nopeasti kuin mahdollista* 
Ruokaostokset täytyy miettiä hyvin etukäteen. Mitä kaupasta nopeasti mukaan? Minkä reseptin mukaan kokataan, että ruoka on varmasti pöydässä varttitunnissa. Mieluummin nopeamminkin.
 
Tiistaiaamuna jäin sitten yksinäni huoltamaan kaiken. Talo on aivan järkyttävän näköinen. Astiat koneessa, pyykkivuori odottaa pesijää, imuriin ei ole koskettukaan, roskatkin taitaa olla viemättä.
Aamusta töihin. Saatoin olla töissä ehkä noin klo 8. Tämä aina vähän vaihtelee, riippuen siitä vienkö minä Pepin hoitoon vai pääsenkö itsekseni töihin.
Työpäivä menikin uutta ihmetellessä, mutta tuntui kuin aika ei olisi mennyt yhtään eteenpäin.
Töistä pois klo 16. Nopeasti S-Marketista pari pakettia kanaa, joista aikomuksena tehdä riisin kaveriksi kanakastiketta. Soitto Pepin kummille pääseekö hän Peppiä hoitamaan lentopallon ajaksi.
Pääsee. Jes. Pääsen siis liikkumaan.
Peppi haettu päiväkodista 16.20. Siellä muistutettiin, että joulujuhlat alkavat klo 18. Great, olin jo tämänkin melkein unohtanut.
Soitto kummille, mistä haen hänet kyytiin. Hän oli postissa ja muistan samalla itsekin, että mulle oli tullut paketti, joka odottaa hakijaansa.
Kummi kyydissä, paketti kyydissä. Klo 16.45.
Saan tekstiviestin, jossa kerrottiin, että osallistujapulan vuoksi harkat ovat peruttu. Pääsen siis joulujuhlaan.
16.55 kotona.
Koti edelleen järkyttävässä kunnossa.
Toinen pojista on tullut salilta, toinen juuri lähtenyt treeneihin.
Kanaa ja riisiä.
Syödään nopeasti. Ruoka mahassa n 16.35.
Missä juhlavaatteet? Ei taidettu enää ehtiä kävellä juhlapaikalle.
Juhlavaatteet löydetty. Auto pyörii. Klo 16.54.
Aja! Aja kovampaa, mutta varovasti. On todella liukasta.
 
 
 
 
Juhlapaikalla 18.01. Ei oltu viimeisiä. Huh. Nyt voi hieman relata.
Peppi esitti ryhmän kanssa Tiptap-joululaulun. Ihanahan se oli. 
 
 
Soihdut saammuu, kaikki väki nukkuu. Paitsi Peppi.
 
 
 
 
 
Sitten saikin taas juosta hänen perässään, kun isommat esiintyivät.
Piparit ja joulutortut houkutteli Peppiä liikaa. Sai yrittää pitää hänen sormet kurissa, että odotetaan siihen asti, kunnes kutsutaan syömään.
Esitykset loppuu. Olemme glögi- ja piparipöydässä ensimmäisenä.
Istumaan.
Peppi hörppää glögiä, se kaatuu villaneuleelle.
Ei haittaa. Pesukone on keksitty. Ja ehkä sitä joku jonain päivänä ennättää pyörittääkin.
Päästään lähteämään kotiin n 19.15.
Kotona 19.25.
Iltapesulle. Poikien kanssa puhumista ja kuulumisten vaihtamista.
Jannen kanssa skypepuhelu.
Peppi sängyssä 19.55.
Minä vedän icebugit jalkaan ja lähden pihalle. Kävelen koiran kanssa 45 min ja yritän olla miettimättä mitään liikoja.
En soita kellekään, en kuuntele musiikkia. Kävelen vaan, ja nautin siitä ettei jalka lipsu.
Kotona vaille yhdeksän.
Aloitan joululahjan teon. Vielä on monta sukkaa neulomatta.
En siivoa tänäänkään.
Katson samalla hyvän leffan ja neulon.
Klo 23 sänkyyn.
Jannelle kirjoitan ösöspuita ja nukahdan.
 
 
Minkälaista ravia teidän elämänne on?
 
Pussss Noora